Kpl 20 Maisema - luonnon taidonnäyte

Maisema

               Maisemalla tarkoitetaan näköaistilla havaittavaa kaukokuvaa. On kulttuurimaisemia ja luonnonmaisemia. 

Maiseman tulkinta 

               Maisema on silmin havaittava näkymä. Sen voi myös nähdä esimerkiksi kuvista ja kartoista. Luonnonmaisemassa painotetaan pinnanmuotoja ja korkeuseroja. Ihmisen vaikutuksen maisemaan voi helposti havaita. 

Saksalaiset maisemat

Kpl 19 Jäätikön jäljet - muinaiset merkit

Jäätikköeroosio

               Jäätikköeroosio tapahtuu siellä, missä kallioperää kuluttaa liikkuva jää. Jäätikkö liikkuessaan muodostaa U-laaksoja. vuonot syntyvät kun laaksojäätikkö virtaa mereen.

Etenevän mannerjäätikön muodostamat pinnanmuodot

               Etenevä jäämuodostaa esimerkiksi drumliineja. Ne syntyvät kun jäämassa menee kallioytimen yli ja ydin tekee jäähän reiän ja siihen alkaa muodostua moreenia. Kun jään alla oleva hieno aines hioo kallion sileäksi. Jäätikkö voi ottaa myös edetessään mukaansa suuria kivilohkareita ja kuljettaa niitä mukanaan. Niitä kutsutaan siirtolohkareiksi. 

Silokallio

Jäätikön sulamisvaiheessa aiheutuvat pinnanmuodot

               Jäätikön sulaessa jäätikköjoen suulle muodostui suistoja eli deltoja. Mikäli delta syntyi kuivalle maale, niitä kutsutaan sandureiksi. Supat syntyvät kun jäätisköstä irronnut jäälohkare hautautuu esimerkiksi harjun tai delta sisälle maahan ja sulaa. 

Suppajärvi

Reunamuodostumat

               Reunamuodostumat syntyivät jään reunan suuntaiseksi, kun jäänreuna on ollut pitkää paikallaan. Salpausselät ovat reunamuodostumat, jotka syntyivät noin 11 400-12 300 vuotta sitten.

Punkaharju

Kpl 18 Eroosio - liikkuvat voimat

Eroosio
               Eroosio on kallioperän kulumista veden, tuulen, aallokon tai jään kuljettaessa rapaustuotteita. Eroosiovoimat kuluttavat maa- ja kallioperää ja lajittelevat ja kasaavat rapustuotteita. Maanpinnan muodoita voi nähdä eroosion vaikutuksia.

Virtaava vesi
               Veden muokkaamia pinnanmuotoja ovat esimerkiksi V-laaksot. Ne syntyvät kun virtaava vesi kuljettaa kappaleita ja muokkaa maata. Virtaavan veden myötä joki kaivautuu yhä syvemmälle ja syvemmälle muodostaen kanjonin. Virtaava vesi voi myös oikaista meanderoivien eli mutkikkaiden jokien mutkia. Vesi muodostaa myös joen suistoille deltoja. Deltat syntyvät kun joen kuljettama hiekka ja liete kasaantuu joen suulle.

Aallot
               Aallokon voimakkus riippuu rannan pohjan syvyydestä. Loivasti madaltuvilla rannoilla aallotkot ovat vähemmän voimakkaita kuin syvillä rannoilla. Aallokot kuluttavat eniten niemiä. Sora ja hikka kuluttaa rannan lovea kun aallokko iskee siihen. Myös vuorovesien aikaan saamat aallot kuluttavat rantoja. Halffi on tuulen ja aaltoje aikaansaama kynnäs joka muodostuu hiekasta.



Tuuli
               Tuuli kuljettaa hiekkaa ja muodostaa dyynejä. Tuuli voi myös kuluttaa kallioperää kuivilla alueilla. Kun tuulen kuljettama hiekka törmää vuoreen, alkaa hiekka kuluttamaan vuorta tyvestään, koska tuulen vaikutus ei ole niin voimakas korkealla. Näin syntyy sienikallio.

Kpl 17 Rapautuminen - kallio murenee

Rapautuminen
               Lämpötilan vaihtelun, veden, ilman ja eliöiden vaikutuksesta kivi aine rapautuu. On olemassa kolmea erilaista rapautumista: fyskaalista rapautumista, kemiallista rapautumista sekä organogeenista rapautumista.
               Fysikaalisessa rapautumisessa kiviaineksen mureneminen tapahtuu erityisesti lämpötilan vaikutuksesta. Kiven mineraalit laajenevat lämpimässä ja supistuvat kylmässä, joten kiveen tulee halkeamia. Tätä kutsutaan lämpörapautumiseksi. Pakkasrapautuminen tapahtuu kun halkeamiin valuva vesi jäätyy ja laajenee, mikä suurentaa halkeamaa.
               Kemiallinen rapautuminen tapahtuu happojen vaikutuksesta. Lahoamisprosessista syntyvät hapot liukenevat veteen ja rapauttavat kiviainesta. Tippukivet ovat yksi kemiallisen rapautumisen merkeistä.
               Organogeeninen rapautuminen on eliöiden aiheuttamaa. Se ilmenee sekä fysikaalisena, että kemiallisena rapautumisena. Esimerkiksi kasvien juuret jäävät halkeamiin ja alkavat kasvaa. Samalla juurien hapot liukenavat veteen ja alkavat rapauttaa kalliota kemiallisesti.

Tippukiviluola Saksassa, Attendornissa

Kpl 16 Magmaa ja maanjäristyksiä

Vulkasmi
               Kun maansisäinen kuumuus purkautuu sulana kiviaineksena eli magmana, tapahtuu tuliperäistä toimintaa eli vulkasmia. Jähmettyneestä magmasta syntyy tulivuoria.

Tulivuoret
               Kerrostulivuoret ovat jyrkkärinteisiä ja kartion muotoisia. Kerrostulivuoria esiintyy yleensä alityöntövyöhykkeillä. Kerrostulivuoren sitkeä laava muodostaa kraaterin suulle kovan kuoren ja laavatapin, jonka alla vulkaanisten kaasujen ja magman paine pääsee kohoamaan. Lopulta paine räjäyttää laavatapin tieltään ja tapahtuu räjähdyspurkaus. Räjähdyspurkauksessa vapautuu tuhkaa ja kemikaaleja.

St. Helen

       
















               Kilpitulivuoret loivarinteisiä ja laakeita tulivuoria, joiden laava on basalttista, emäksistä ja nopeasti virtaavaa laavaa. Kilpitulivuoret syntyvät mereisten laattojen saumakohtiin tai kuumien pisteiden päälle. Kilpitulivuorissa ei usein tapahdu räjähdyksiä, vaan purkaukset ovat rauhallisia.

Mauna Kea

Seismiset ilmiöt

               Maanjäristys syntyy kun jännitys joka on varastoitunut kallioperään ylittää kiviaineksen lujuuden. Maanjäristyksessä maakuori repeää ja energia vapautuu, mikä saa aikaan seismisiä aaltoja. Suurin osa järistyksistä tapahtuu laattojen liitoskohdissa, mutta järistyksiä voi tapahtua myös keskellä.

               Hyposentri eli maanjäristyksen keskus on maankuoren sisällä. Hyposentrin yläpuolella on episentri, jossa järistyksen voimakkuus on pahimmillaan. Hypo sentristä lähtee kahdenlaisia aaltoja. Pitkittäiset P-aallot etenevät maankuorensisällä ja niiden nopeus on 6-14 m/s. Poikittaiset S-aallot ovat P-aaltoja hitaampia. S-aallot eivät läpäise nestemäisiä tai sulia kerroksia. Episenteri synnyttää pinnallakulkevia L-aaltoja. Ne ovat hitaita, mutta saavat aikaan suuren tuhon. Pinta-aaltojen voimakkuus heikkenee mitä kauemmaksi järistyskohdasta mennään. Järistyksen sijainti voidann laskea aaltojen avulla.Maan järisyksen voimakkuutta kuvataan magnitudilla ja käytetään yksikköä Richter. 

Kpl 15 Geologinen kierto - kivikierrätystä

Mineraalit
               Mineraalit muodostavat suurimmaksi osaksi maapallon kuoren ja kivet. Aine voidaan luokitella mineraaliksi mikäli se on kiinteä, homogeeninen ja syntynyt luonnon prosessissa. Yleisimpiä mineraaleja maakuoressa on kvartsi ja maasälvät. Mineraalit joista jonkin metallin erottaminen olisi taloudellisesti järkevää kutsutaan malmimineraaliksi. Kiinteät yhdistyneet mineraalit muodostavat kivilajeja.

Kvartsi

Kivikehä jatkuvassa liikkeessä 

              Maapallon isäinen lämpö, auringon energia ja painovoima toimivat kiertokulun voimana. Laattateknotiikka ja vulkanismi synnyttää uutta kallioperää samalla kun vuoristot kuluvat, rapautuvat ja pinnanmuodot tasoittuvat. 

Magmakivet

               Magmakivet syntyvät kiteytymällä ja jähmettymällä maan sisällä olevasta sulasta magmasta. Jäähtymisen ja jähmettymisen hitaus vaikuttaa syntyvän kiven ominaisuuksiin. Magmakivet jaetaan syväkiviin ja pintakiviin. Syväkivet syntyvät kovassa paineessa maakuoren sisässä. Syväkivet tunnistaa suurista mineraalikiteistä, jotka ovat tulleet hitaan jähmettymisen takia. Syväkiviä ovat esimerkiksi graniitti ja dioriitti. Pintakivet syntyvät tulivuorenpurkauksista ja laavavirroista jähmetyttyään nopeasti. Osa pintakivistä on todella kevyitä esimerkiksi hohkakivi. 

Magmakivi

Poimuttuminen ja metamorfiset kivet

               Litosfäärilaattojen törmäyksessä syntyy poimuvuoria. Törmäyksessä mantereen keskelle syntyy poimuvuori ja sen "juuret" työntyvät astenosfääriin. Suuri paine ja korkea lämpötila törmätessä muuttaa alkuperäisten kivilajien ominaisuuksia. Ilmiötä kutsutaan metamorfoosiksi ja syntyneitä kivilajeja muuttuneiksi kivilajeiksi.

Gneissi

Sedimenttikivet

               Maalajikerrostumat eli sedmentit syntyvät kun vesi, tuuli ja jäätiköt kuljettavat rapautunutta ainesta kerrostumiksi painenteisiin. Sedmenttikerrostumat voivat olla jopa kilometrin paksuisia. Sedmenteissä voi esiintyä esimerkiksi kuolleiden eliöiden fossiileja . Osa sedmenttikivestä voi olla eloperäistä. 

Sorasedimentti

Kpl 14 Maa - kolmas kivi auringosta

Maapallo ja sen rakenne
               Maapallo sai alkunsa noin 4.6 miljardia vuotta sitten pöly- ja kaasupilvestä. Maan lämpötilan noustua raskaimmat aineet sulivat ja alkoivat valua kohti maapallon sisäosia. Valuessaan kohti sisäosia ne työntivät kevyempiä aineita kohti Maan pintakerroksia. Täten syntyi Maan kerroksellinen rakenne.
               Maapallo muodostuu kolmesta osasta: ytimestä, vaipasta sekä kuoresta. Maapallon keskipisteessä sisimpänä on sisäydin. Sisä ydin on 1 230 kilometriä paksu. Se on muodostunut raudasta ja nikkelistä. Sisäydin on kiinteässä olomuodossa valtavan paineen takia. Sisäytimen ulkopuolella on sula ulkoydin. Ulkoydin on 2 250 kilometriä paksu. Ulkoytimen aineiden liike sisäytimen ympärillä aiheuttaa voimakkaita sähkövirtoja, mikä taas aiheuttaa maapallon magneettikentän. Ytimen ja kuoren välissä on 2 230 kilometriä paksu alavaippa. Se muodostuu pääosin silikaateista ja hapen yhdisteistä sekä raudan ja magnesiumin happiyhdisteistä. Alavaippa on kiinteää ainesta. Alavaipan päällä on kiinteä ylävaippa. Se muodostaa alavaipan ja sulan astenosfäärin välille vaihtumisvyöhykkeen. Vaipan päällä on kiinteästä kivestä muodostuva maapallon kuori. Mantereinen kuori on keskimäärin 30 kilometriä paksu, mutta vuoristojen kohdalla se voi olla jopa 50-60 kilometriä. Mantereista kuorta selvästi ohuempi merinen kuori on keskimäärin vain 5 kilometriä.



Laattatektoniikka
               Maapallon kuorikerros muodostuu useista eri suuntiin liikkuvista litosfäärilaatoista. 250 miljoonaa vuotta sitten kaikki maapallon mantereet olivat yhdessä. Mantereet alkoivat kuitenkin erkaantua toisistaa 200 miljoonaa vuotta sitten. Mannerlaatat voivat erkaantua toisistaan, törmätä toisiinsa tai sivuta toisiaan. Mannerlaattojen törmätessä syntyy poimuvuoria sekä syvänmerenhauta. Jos kaksi mereistä laattaa törmää, tapahtuu alityöntö ja syntyy syvänmeren hauta sekä vulkaaninen saarikaari. Kahden litosfäärilaatan sivuamiskohdassa ei tapahdu vuoripoimutusta tai synny syvänmeren hautoja. Heikkoja maanjäristyksiä kuitenkin syntyy laattojen hankaussaumoissa. Mikäli laatat lukkiutuvat toisiinsa ja voimakkaan jännityksen vapauduttua äkillisesti, yntyy voimakkaita maanjäristyksiä. Saksa sijaitsee lähellä Euraasian ja Afrikan mannerlaattojen liitoskohtaa ja tämän takia Saksassa on muutamia poimuvuoria ja ainakin yksi kraaterijärvi ja aktiivinen tulivuori, Laacher See.

Laacher See Saksassa