Missä ilma, vesi ja maaperä yhdistyvät, sinne muodostuu biosfääri. Jokaisella eliölajilla on optimaaliset olosuhteet, missä ne viihtyvät parhaiten. Samantyyppisen kasvupaikan vaativat kasvit muodostavat suuria kasviyhdyskuntia.
Kasvillisuusvyöhykkeet
Trooppiset sademetsät sijaitsevat päiväntasaajan läheisyydessä. Siellä lajit ovat monipuolisia. Aluskasvillisuutta tai pensastoa ei trooppisesta sademetsästä löydä, sillä tiheä kasvillisuus ei päästä auringon valoa kovinkaan paljoa läpi. Maa on vähäravinteista. Suurin osa ravintoaineista on sitoutunut kasvien biomassaa.
Subtrooppiset sademetsät muodostuvat maiden itäosiin, koska lämpimien merivirtojen seurauksena siellä sataa kesäisin runsaasti. Lajisto ei ole niin monipuolista kuin trooppisissa sademetsissä. Subtrooppisten sademetsien maat ovat runsaasti viljeltyjä.
Trooppisilla alueilla, trooppisten sadepetsien etelä- ja pohjoispuolilla on savannia. Savannille muodostuva kasvillisuus kestää kuivien kausien ja sadekausien vaihtelut. Savanneja on muunmuassa kosteat savannit sekä kuivat savannit.
Monsuunimetsät sijaitsevat pääasiassa Aasiassa monsuunisateiden alueella. Monsuunimetsien puusto ei ole yhtä tiheää ja korkeaa kuin sademetsissä. Tästä seurauksena on suurempi auringon valon määrä, joten pensaita ja aluskasvillisuutta on taas enemmän.
Aavikoita esiintyy 15. ja 30. leveysasteen välillä. Ne voivat olla joko trooppisia tai subtrooppisia. Aavikot ovat vähäsateisia, mistä johtuu vähäinen kasvillisuus.
Nahkealehtinen kasvillisuus eli välimeren kasvillisuus on havaittavissa mantereiden reunoilla, talvisateiden alueella. Kasvisto on sopeutunut karuun elinympäristöön. Puut ja pensaat ovat paksukaarnaisia ja ainavihantia.
Lauhkean vyöhykkeen lehtimetsät kasvavat pääosin pohjoisella pallonpuoliskolla. Lehtimetsissä ympärivuotinen sademäärä ja selkeät vuodenajat ovat tyypillisiä. Tyypillisiä puita ovat muunmuassa lehmus, tammi ja vaahtera. Aasian ja Pohjois-Amerikan itäosien metsät ovat lajistoltaan runsaampia kuin Euroopassa.
Mantereiden keskiosissa sijaitsevat arot ovat puuttomia ruohostoalueita, jtka sijaitsevat lauhkealla vyöhykkeellä. Arot ovat hyvää viljelysmaata, koska sen maannos on ravinteikasta. Arojen kesät ovat kuumia ja talvet viileitä.
Havumetsä eli taiga ulottuu Pohjois-Amerikasta Euroopan kautta Siperiaan. Havumetsille tyypillistä on kylmiin talviin sopeutuneet havupuut. Sammaleet ja jäkälät ovat yleistä aluskasvillisuutta.
Kylmällä vyöhykkeellä esiintyvä tundra on puutonta aluetta. Tundralla kasvaa paljonvarpukasveja, sammalia sekä jäkäliä. Myös suot ovat yleisiä tundran maastossa.
Vuoristojen kasvillisuuden lajisto vaihtelee korkeudesta ja sijainnista riippuen. Mitä kauemmaksi päiväntasaajalta mennään, sitä alemmaksi puuraja laskeutuu.
Saksa sijaitsee lauhkean vyöhykkeen lehtimetsien alueella. Saksan metsien tyypillisiä puita ovat jalot lehtipuut, kuten pyökki, tammi, vaahtera, jalava ja lehmus. Karummilla paikoilla ja vuoristoissa on myös havupuita. Lehtimetsissä on myös runsaasti aluskasvillisuutta, kuten erilaisia pensaita, kukkia ja ruohoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti